Huoneessa ei ollut juurikaan tilaa liikkumiseen, enkä kyllä raskinut päästääkkään sairaalaan lattioille ryömimään. Huoneesta Charlotte ei saanut poistua ollenkaan. Pidettiin tyttöä sitten melkein koko aika sylissä. Oli hauska huomata miten tuo viikko tyttöön vaikutti. Kun ei päässyt liikkumaan ja jouduttiin olemaan tiiviisti yhdessä alkoi juttua tulla ihan eri tavalla kun normaalisti. Charlotte oppi "taputtamaan" (laittaa kädet yhteen ja heiluttaa niitä). Oppi myös tiputtamaan palloa sängyn pinnojen välistä ja makeasti nauroi kun äiti tai isä juoksi pallon perässä.
Positiivista oli myös että päivärytmi pysyi ennallaan. Päikkärit nukkui samalla tavalla kuin aikaisemminkin ja yöt ilman heräilyjä. Kotiin päästyään omat lelut jaksoi taas kiinnostaa ihan eri tavalla. Ei tarvinutkaan äitiä kaveriksi vaan jaksoi leikkiä koko aamupäivän itsekseen :)
Lopuksi; suosittelen jälleen kerran vakuutuksen ottamista lapselle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti